by Cage » Tue May 01, 2018 10:54 am
Meillä rikitrimmi haettiin niin, että ensiksi käsipelillä ylävantit niin kireäksi kun jaksaa ilman työkaluja. Sitten 2m pitkä taittomitta kiinni vanttiin roikkumaan ja sen jälkeen ylävantteja kiristettiin vuorotellen 20-25% breaking loadista, en muista mihin päädyttiin (mitataan vaijerin paksuuden mukaan venymänä 2m matkalla). Metallisella pitkällä mittanauhalla kannattaa mitata vanttien kiinnityspisteisiin ja takakulmiin, niin että saa maston suoraksi (fallilla mittaaminen toimii teoriassa, mutta käytännössä se ei ole tarpeeksi tarkka). Sen jälkeen alavantteja kiristettiin jonkun verran, niin etteivät ole löysiä, mutta ei mitenkään kovin pingoitettukaan (kryssillä leen alavantti on vähän löysä). Tihrustamalla mastouraa ja mittaamalla samalla tavalla kuin aikaisemminkin varmistetaan maston suoruus.
Tuo 14% ylävantissa kuulostaa kyllä aika löysältä, jolloin myös etuvantti on löysä => sägiä genuassa, joten tuulen koventuessa genuaa ei saa tarpeeksi litteäksi ja siinä on seurauksena liikaa voimaa eikä sillä saa tarpeeksi korkeutta. Kevyen tuulen trimminä tuo ehkä toimii (ei itse vielä olla haettu erityistä kevyen tuulen trimmiä). Jos säädöt tapissa, niin sitten oikeastaan pitäisi nappasta vaijereita lyhyemmäksi. Samalla kannattaa pidentää etuvanttia eism. toggleilla, niin että saa tarpeeksi rakea (kts. esim. tämä keskustelu, jossa Lissun vanttien pituudet hyvin ilmoitettu
https://www.fe83.org/forum/viewtopic.ph ... c&start=30).
Seldénin trimmiohje (
http://www.seldenmast.com/files/1456145 ... -540-E.pdf) antaa hieman eri ohjeistuksen osatakilalle, mutta itse en kokenut oikein tarkaksi / mahdolliseksi mitata peräharuksen venymää, joten siksi emme tehneet sitä.
Meillä rikitrimmi haettiin niin, että ensiksi käsipelillä ylävantit niin kireäksi kun jaksaa ilman työkaluja. Sitten 2m pitkä taittomitta kiinni vanttiin roikkumaan ja sen jälkeen ylävantteja kiristettiin vuorotellen 20-25% breaking loadista, en muista mihin päädyttiin (mitataan vaijerin paksuuden mukaan venymänä 2m matkalla). Metallisella pitkällä mittanauhalla kannattaa mitata vanttien kiinnityspisteisiin ja takakulmiin, niin että saa maston suoraksi (fallilla mittaaminen toimii teoriassa, mutta käytännössä se ei ole tarpeeksi tarkka). Sen jälkeen alavantteja kiristettiin jonkun verran, niin etteivät ole löysiä, mutta ei mitenkään kovin pingoitettukaan (kryssillä leen alavantti on vähän löysä). Tihrustamalla mastouraa ja mittaamalla samalla tavalla kuin aikaisemminkin varmistetaan maston suoruus.
Tuo 14% ylävantissa kuulostaa kyllä aika löysältä, jolloin myös etuvantti on löysä => sägiä genuassa, joten tuulen koventuessa genuaa ei saa tarpeeksi litteäksi ja siinä on seurauksena liikaa voimaa eikä sillä saa tarpeeksi korkeutta. Kevyen tuulen trimminä tuo ehkä toimii (ei itse vielä olla haettu erityistä kevyen tuulen trimmiä). Jos säädöt tapissa, niin sitten oikeastaan pitäisi nappasta vaijereita lyhyemmäksi. Samalla kannattaa pidentää etuvanttia eism. toggleilla, niin että saa tarpeeksi rakea (kts. esim. tämä keskustelu, jossa Lissun vanttien pituudet hyvin ilmoitettu [url]https://www.fe83.org/forum/viewtopic.php?t=1889&postdays=0&postorder=asc&start=30[/url]).
Seldénin trimmiohje ([url]http://www.seldenmast.com/files/1456145028/595-540-E.pdf[/url]) antaa hieman eri ohjeistuksen osatakilalle, mutta itse en kokenut oikein tarkaksi / mahdolliseksi mitata peräharuksen venymää, joten siksi emme tehneet sitä.