by korf » Mon Apr 26, 2021 09:15 am
Oman veneen verhoilu lähti kohtuullisen helposti kuumailmapuhaltimella lämmittäen ja teräslastalla irrottaen, tosin lämpötilan kanssa sai olla tarkkana: liian kauan lämmitetty matto muuttui purkaksi eikä tahtonut lähteä ainakaan järkevästi irti ennen jäähtymistään, ja liian kylmänä osa liimasta jäi kattoon ja irrottaminen vaati voimaa. Käry tosin on melkoinen, ilman puolinaamaria ja kaasusuodattimia ei tuolla tehnyt mieli olla hetkeäkään.
Osasyynä tosin varmaan kaikki mattoon tarttunut lika ja todennäköisesti myös home, etenkin roikkuvien kohtien takana oli vastassa hyvinkin tummaa pintaa. Hämmentävästi pistopunkan katossa kohdassa jossa radio oli ollut kiinni, matto "tihkui" jotain mustaa öljyisen näköistä nestettä jota oli isoina pisaroina pinnassa ja katossa sen alla. Näiden löytöjen jälkeen ei yhtään kaduttanut että projektiin tuli ryhdyttyä, vaikka sen tieltä joutuikin purkamaan pääosan sisustuksesta. Osa puuosista tosin oli sen verran heikossa kunnossa että täytynee pohtia muita vaihtoehtoja, etenkin kyljen ja katon rajassa kulkevien leveiden listojen kohdalla monessa kohtaa pintaviilut olivat jo kokonaan irti täyteaineesta, eikä musta väri liene koskaan hyvä puussa.
Jäljelle jäi sitten vaihteleva määrä liimaa, jota on turha hioa millään pois, sillä se sulaa ja tukkii paperin/laikan heti. Tinnerikään ei tuntunut pehmittävän liimaa mainittavasti, mutta kuumailmalämmittimellä "kiehuvaksi" kuumentamalla sen sai pyyhittyä pois paperilla. Homma tosin eteni varsin verkkaan (talouspaperiarkilla ei saanut hyvälläkään tuurilla edes arkin alaa puhtaaksi) joten tästä lähestymistavasta oli luovuttava. Tasaisilla, etenkin kitatuilla, pinnoilla teräslastalla tai monitoimikoneen matonpoistoterällä (tasainen lasta) liima irtosi kohtuullisen hyvin, mutta kittaamattomilla kohdilla ongelmaksi alkoi tulla se, että lasta pyrki turhan äkkiä syömään lasikuitua, eikä tietenkään ollut mitään mahdollisuutta saada liimaa pois kolojen pohjalta.
Pyörivä teräsharja rälläkkään oli lopulta toimiva vaihtoehto, nimenomaan sellainen harja jossa karvat lähtevät lautasen reunoilta ulospäin (Puuilo ja Biltema olivat ainoita paikkoja joista tuollaisia teräsharjoja löytyi), ja kohtuullisen suorassa kulmassa pintaan nähden sai liiman irti. Vähänkään loivemmassa kulmassa taikka kuppiharjalla liima kuumeni ja suli joko tarttuen harjan karvoihin taikka levittyen ohuemmaksi kerrokseksi pintaan, mutta riittävän jyrkällä kulmalla harja heitti liiman sen verran nopeasti kauemmas ettei se ehtinyt sulaa, eikä enää tarttunut mainittavasti kiinni (etenkään kun joka paikka oli hetken päästä pölyn peitossa). Teräsharjoja kului lopulta noin 2,5 kolmannen jäädessä vielä käyttökelpoiseksi. Loppua kohti teräsharjan langat katkeilivat ja irtosivat pakottaen vaihtamaan uuteen. Pölyä kertyi aika lailla pölypussillinen, ja harvoin on nähnyt niin selkeästi mistä on tullut imuroitua.
Pölyä tulee käsittämätön määrä, mutta maalausta varten hankittu kokonaamari pelasti päivän: Sen sisällä oli jopa miellyttävää, välillä kädellä visiiristä enimpiä pölyjä pois pyyhkien, ja pienet nippusidelenkit "jousiksi" virittämällä vanhat silmälasit sai kiilattua ilman sankojaan nenätuen ja visiirin yläreunan väliin varsin toimivasti. Pieni hetki puolinaamarilla sai vakuuttumaan siitä, että ilman kokonaamaria naama kutisee sietämättömästi lasikuitupölystä, ja hanskojen on myös suotavaa olla tiiviit (tasoa "vedenpitävä") jottei niiden läpi pääse hienoa pölyä hankautumaan kämmenselkiä vasten. Jälkiviisaana tässä kohtaa olisi varmaan kannattanut käyttää jotain valmista kertakäyttösuojahaalaria, joka olisi varmaan pitänyt pölyt paremmin poissa vaatteiden välistä ja alta
Biltema, IKH:n ja Puuilon myymät Climaxin koko- ja puolinaamarit ovat kyllä olleet erinomaisia (ja kiitettävän edullisia), eritoten kun kokonaamaristakin on versio joka käyttää samoja suodattimia kuin puolinaamari. Suodattimiakin saa kiitettävän helposti ja kohtuulliseen hintaan
Oman veneen verhoilu lähti kohtuullisen helposti kuumailmapuhaltimella lämmittäen ja teräslastalla irrottaen, tosin lämpötilan kanssa sai olla tarkkana: liian kauan lämmitetty matto muuttui purkaksi eikä tahtonut lähteä ainakaan järkevästi irti ennen jäähtymistään, ja liian kylmänä osa liimasta jäi kattoon ja irrottaminen vaati voimaa. Käry tosin on melkoinen, ilman puolinaamaria ja kaasusuodattimia ei tuolla tehnyt mieli olla hetkeäkään.
Osasyynä tosin varmaan kaikki mattoon tarttunut lika ja todennäköisesti myös home, etenkin roikkuvien kohtien takana oli vastassa hyvinkin tummaa pintaa. Hämmentävästi pistopunkan katossa kohdassa jossa radio oli ollut kiinni, matto "tihkui" jotain mustaa öljyisen näköistä nestettä jota oli isoina pisaroina pinnassa ja katossa sen alla. Näiden löytöjen jälkeen ei yhtään kaduttanut että projektiin tuli ryhdyttyä, vaikka sen tieltä joutuikin purkamaan pääosan sisustuksesta. Osa puuosista tosin oli sen verran heikossa kunnossa että täytynee pohtia muita vaihtoehtoja, etenkin kyljen ja katon rajassa kulkevien leveiden listojen kohdalla monessa kohtaa pintaviilut olivat jo kokonaan irti täyteaineesta, eikä musta väri liene koskaan hyvä puussa.
Jäljelle jäi sitten vaihteleva määrä liimaa, jota on turha hioa millään pois, sillä se sulaa ja tukkii paperin/laikan heti. Tinnerikään ei tuntunut pehmittävän liimaa mainittavasti, mutta kuumailmalämmittimellä "kiehuvaksi" kuumentamalla sen sai pyyhittyä pois paperilla. Homma tosin eteni varsin verkkaan (talouspaperiarkilla ei saanut hyvälläkään tuurilla edes arkin alaa puhtaaksi) joten tästä lähestymistavasta oli luovuttava. Tasaisilla, etenkin kitatuilla, pinnoilla teräslastalla tai monitoimikoneen matonpoistoterällä (tasainen lasta) liima irtosi kohtuullisen hyvin, mutta kittaamattomilla kohdilla ongelmaksi alkoi tulla se, että lasta pyrki turhan äkkiä syömään lasikuitua, eikä tietenkään ollut mitään mahdollisuutta saada liimaa pois kolojen pohjalta.
Pyörivä teräsharja rälläkkään oli lopulta toimiva vaihtoehto, nimenomaan sellainen harja jossa karvat lähtevät lautasen reunoilta ulospäin (Puuilo ja Biltema olivat ainoita paikkoja joista tuollaisia teräsharjoja löytyi), ja kohtuullisen suorassa kulmassa pintaan nähden sai liiman irti. Vähänkään loivemmassa kulmassa taikka kuppiharjalla liima kuumeni ja suli joko tarttuen harjan karvoihin taikka levittyen ohuemmaksi kerrokseksi pintaan, mutta riittävän jyrkällä kulmalla harja heitti liiman sen verran nopeasti kauemmas ettei se ehtinyt sulaa, eikä enää tarttunut mainittavasti kiinni (etenkään kun joka paikka oli hetken päästä pölyn peitossa). Teräsharjoja kului lopulta noin 2,5 kolmannen jäädessä vielä käyttökelpoiseksi. Loppua kohti teräsharjan langat katkeilivat ja irtosivat pakottaen vaihtamaan uuteen. Pölyä kertyi aika lailla pölypussillinen, ja harvoin on nähnyt niin selkeästi mistä on tullut imuroitua.
Pölyä tulee käsittämätön määrä, mutta maalausta varten hankittu kokonaamari pelasti päivän: Sen sisällä oli jopa miellyttävää, välillä kädellä visiiristä enimpiä pölyjä pois pyyhkien, ja pienet nippusidelenkit "jousiksi" virittämällä vanhat silmälasit sai kiilattua ilman sankojaan nenätuen ja visiirin yläreunan väliin varsin toimivasti. Pieni hetki puolinaamarilla sai vakuuttumaan siitä, että ilman kokonaamaria naama kutisee sietämättömästi lasikuitupölystä, ja hanskojen on myös suotavaa olla tiiviit (tasoa "vedenpitävä") jottei niiden läpi pääse hienoa pölyä hankautumaan kämmenselkiä vasten. Jälkiviisaana tässä kohtaa olisi varmaan kannattanut käyttää jotain valmista kertakäyttösuojahaalaria, joka olisi varmaan pitänyt pölyt paremmin poissa vaatteiden välistä ja alta
Biltema, IKH:n ja Puuilon myymät Climaxin koko- ja puolinaamarit ovat kyllä olleet erinomaisia (ja kiitettävän edullisia), eritoten kun kokonaamaristakin on versio joka käyttää samoja suodattimia kuin puolinaamari. Suodattimiakin saa kiitettävän helposti ja kohtuulliseen hintaan