by Artsi » Sun Oct 04, 2009 21:48 pm
Näin tuon kyseisen katin Kasnäsin satamassa palatessani Hangon regatasta. Vaikka vene onkin melko menevän näköinen, en kuitenkaan luokittelisi sitä mitenkään extreme-kategoriaan. Siinä on mm. suurehkot ruffirakenteet molemmissa rungoissa ja kiinteä keskisilta varastotiloineen. Kuvasta päätellen purjeetkin ovat dacronia, joten venettä todennäköisesti käytetään enemmänkin retkeilyyn, kuin kisailuun. Valitettavasti veneen tietoja ei löydy Suomen Catamaran ja Trimaran Liiton sivuilta.
Itse olen onnistunut kaatamaan -80 luvun alussa Mycatin, nykyisin nimellä Vesihiisi (
http://www.sctl.fi/Vesihiisi/Vesihiisi.htm). Vene oli mulla lainassa ja itseasiassa neitsytpurjehduksella, kun omistaja ei kerinnyt mukaan työkiireiltään. Kahdelta folkkaripurjehtijalta kaataminen onnistui helposti. Oltiin totuttu vähän erilaisiin vauhteihin vastaavassa kelissä. Kaato tapahtui kryssillä tasaisessa vedessä, kun kaveri lähti hakemaan jotain leen puolen rungosta. Puuska nosti rungon korkealle ja siinä tuli hätäpäissään nostettua tuuleen, jota katamaraanilla ei tietenkään saa tehdä, koska keskipakoisvoima tuollaisessa 15 solmun vaudissa hoitaa homman loppuun! Vene pysyi pari minuuttia kyljellään maston ja purjeiden varassa ja kaatui sitten turtleksi. Yli-innokkaat palokunnan sukeltajat irroittivat sitten maston ja siinä samassa katkoivat kaikki läpilatat ja vinssasivat barduunavaijerit rusetille. Vene hinattiin rantaan ja nostettiin pystyyn veneiden laskuun tarkoitetulla nosturilla. Ainoat vauriot olivat nuo aiemmin mainitut ja yksi kannesta ironnut kaidetolppa. Perämoottori oli vettä täynnä ja kävi huollossa. Myös silloinen omistaja (vaimon veli) onnistui kaadossa Leiras-regatassa, mutta silloin vene nousi aallokon ja sopivan tuulenpuuskan ansiosta uudelleen pystyyn, masto vain kävi vedessä. Muistikuvan mukaan seuraava omistaja olisi onnistunut kaatamaan veneensä Helsinki-Tallina kisassa joskus 90-luvulla.
terv. Artsi/DANIELA
Näin tuon kyseisen katin Kasnäsin satamassa palatessani Hangon regatasta. Vaikka vene onkin melko menevän näköinen, en kuitenkaan luokittelisi sitä mitenkään extreme-kategoriaan. Siinä on mm. suurehkot ruffirakenteet molemmissa rungoissa ja kiinteä keskisilta varastotiloineen. Kuvasta päätellen purjeetkin ovat dacronia, joten venettä todennäköisesti käytetään enemmänkin retkeilyyn, kuin kisailuun. Valitettavasti veneen tietoja ei löydy Suomen Catamaran ja Trimaran Liiton sivuilta.
Itse olen onnistunut kaatamaan -80 luvun alussa Mycatin, nykyisin nimellä Vesihiisi (http://www.sctl.fi/Vesihiisi/Vesihiisi.htm). Vene oli mulla lainassa ja itseasiassa neitsytpurjehduksella, kun omistaja ei kerinnyt mukaan työkiireiltään. Kahdelta folkkaripurjehtijalta kaataminen onnistui helposti. Oltiin totuttu vähän erilaisiin vauhteihin vastaavassa kelissä. Kaato tapahtui kryssillä tasaisessa vedessä, kun kaveri lähti hakemaan jotain leen puolen rungosta. Puuska nosti rungon korkealle ja siinä tuli hätäpäissään nostettua tuuleen, jota katamaraanilla ei tietenkään saa tehdä, koska keskipakoisvoima tuollaisessa 15 solmun vaudissa hoitaa homman loppuun! Vene pysyi pari minuuttia kyljellään maston ja purjeiden varassa ja kaatui sitten turtleksi. Yli-innokkaat palokunnan sukeltajat irroittivat sitten maston ja siinä samassa katkoivat kaikki läpilatat ja vinssasivat barduunavaijerit rusetille. Vene hinattiin rantaan ja nostettiin pystyyn veneiden laskuun tarkoitetulla nosturilla. Ainoat vauriot olivat nuo aiemmin mainitut ja yksi kannesta ironnut kaidetolppa. Perämoottori oli vettä täynnä ja kävi huollossa. Myös silloinen omistaja (vaimon veli) onnistui kaadossa Leiras-regatassa, mutta silloin vene nousi aallokon ja sopivan tuulenpuuskan ansiosta uudelleen pystyyn, masto vain kävi vedessä. Muistikuvan mukaan seuraava omistaja olisi onnistunut kaatamaan veneensä Helsinki-Tallina kisassa joskus 90-luvulla.
terv. Artsi/DANIELA