FE83.org: Finn Express 83

Viitat

Forum
Kuvia
Docs
FAQ
Linkkejä
Press
Yhteys
Kilpailut
Sisäiset
RSS
Laituri
Wiki

Svenska

El Suenon peräsimen korjaus 7.11.2003

peter.kondratjeff(at)fma.fi

YLEISTÄ Tässä yleisen löpinän lisäksi yksi toteutunut vettyneen peräsimen korjaustapa ja yksi suunniteltu. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä koko remontti itse, mutta ajan puutteessa hoidin itse ainoastaan peräsimen purkamisen ja annoin itse kasauksen ammattilaisen tehtäväksi. Pinnan tasoituksen ja vesisulun, eli epoksimaalauksen hoidin myös itse. Karkeaakin karkeampi arvio on, että säästin näin tekemällä noin 1000 Euroa.

FE:ssä, kuten valtaosassa muissakin saman aikakauden veneissä on peräsinlavan ydinaineena käytetty polyuretaania. Ainakin vielä 20 vuotta sitten oli polyuretaani materiaalina sellaista, että se imi ajan myötä vettä itseensä kuin pesusieni, jos ja kun vesi pääsi peräsimeen joko suoraan laminaatin läpi, peräsinakselin ja lavan välisestä saumasta ja/tai kitatuista polyuretaanin täyttö/ylivuotoaukoista. Tästä saattaa olla seurauksena esim. peräsinlavan halkeaminen syksyllä sisällä olevan veden jäätyessä, osmoosi tapahtuman kiihtyminen, peräsinakselin tukirautojen irtoaminen heikentyneestä laminaatista. Pahin "mahdollisuus" taitaa olla tukirautojen osittainen irtoaminen peräsinlavasta, jolloin tukirautojen ja peräsinakselin väliset hitsisaumat saattavat väsyä ja lopulta irrota/revetä. Huhu kertoo, että merillä on kuulemma tapahtunut useita tapauksia, joissa peräsinlapa on yksinkertaisesti luiskahtanut akselista pois ja pudonnut pohjaan. Ruotsin rannikolla tuhoutui kuulemma joku FE myrskyssä tällaisesta peräsinhaverista johtuen. Toisaalta, suurin osa vettyneistäkin peräsimistä taitavat kestää vuosikausia ennen kuin ongelmia esiintyy, usein halkeamisia.

Akseli tukirautoineen laminoituna
kiinni toiseen lapapuoliskoon.
(Klikkaa kuvaa)

Kuinka yleistä? Kuuleman mukaan hyvin yleistä. Esim. muutama kosteusmittauksia tekevä ammattilainen oli sitä mieltä, että kosteusmittari huutaa punaisella melkein aina kun vanhemman veneen peräsinlapaa mitataan.

Mitä voi myös huomata ja miten sen huomaa? Peräsinlapa saattaa myös heilua poikittaissuunnassa kun lapaa heilutetaan käsivoimin samalla kun pidetään akselia paikoillaan. Liikkeen huomaa kun katsoo lavan ja akselin välistä saumaa. Tämä saattaa olla merkki osittain irronneista tukiraudoista. Oman paattini kohdalla ko. liike oli hyvin pientä, mutta jätti omistajaan epävarman tunteen asiasta. Mutta kun veneen rungon osmoosikorjauksen yhteydessä poistettiin gel coat myös peräsinlavasta ja siinä yhteydessä näimme selvästi miten akselin ja lavan välisestä saumasta tihkui vettä, päätin laittaa myös peräsimen kerralla kuntoon. Myöhemmin avattuani peräsinlavan selvisi, että tukiraudat olivat kylläkin tukevasti kiinni toisessa lapapuoliskossa.

Löytyykö oikotietä? Erästä ammattilaista lainatakseni "lavassa olevan vaahdon kuivausyritys on sama asia kuin yrittäisi kuivata pesusientä muovipussissa". Eli, ainoa tapa on halkaista lapa, kaapia vanhat vaahdot ja lasikuitukitit pois, jonka jälkeen seuraa riittävän pitkä kuivatus, kasaus ja uuden ydinaineen asettaminen ennen uutta vesisulkupinnoitusta

Huhuja FE83:n peräsimen laadusta? Ymmärtääkseni on joissakin FE83:ssa peräsinakseli ollut vain osittain umpinaista "tankoainesta" ja loput tankoainekseen hitsattua putkea. Tukiraudat ovat kuulemma myös saattaneet olla lyhyitä lattarautoja tai ohkaisia pinnoja. Niin tai näin, omasta peräsinlavastani löytyi umpiakseli koko pituudeltaan (40 mm) johon oli hitsattu kaksi vaakasuoraa lattarautaa ja yksi diagonaalinen akselin alapäädyssä. Puolet lattarautapituudesta oli vielä tuettu pienellä uumalla, jolloin oli saatu T-profiili lattarautaa vahvistamaan. Eli sanoisin, että ainakin tässä yksilössä peräsinakseli oli todella tukevasti kiinni. Tukirautojen laminointiin oli käytetty lukuisia maattoja, jolloin laminaattipaksuudeksi oli saatu varmasti riittävä. Ongelmana oli vain väärä ydinaine.

TYÖVAIHEET

1. Gel Coatin poishionta ennen halkaisua

On helpompi hioa pinnoite pois ennen lavan halkaisua kuin sen jälkeen. Myrkkymaali kannattaa tietenkin terveyssyistä kaapia pois ja Gel coat irtoaa esim. joko kuivahiomapaperilla No. 40 (tukkoon menee) tai ehkä mieluimmin karkealla vesihiomapaperilla, joka ei mene niin helpolla tukkoon. Laminaatti kannattaa kuitenkin "paljastaa" kuivumaan kunnolla myös ulkopuolelta esim. talven yli.

2. Peräsinlavan halkaisu

Homma, jossa kannatta olla kärsivällinen! Laminaattipaksuus on pieni, joten saumojen halkaisu on tehtävä varovasti niin, että laminaatti ei halkea vääntämisestä. Haljenneista lapapuoliskoista on paljon vaikeampi tai ehkä jopa mahdotonta saada uutta peräsintä kasaan. Saumat oli tehty lasikuitukitillä. Saumat erottaa Gel Coat:n poiston jälkeen hyvin, joten on helppo tietää mistä halkaista. Olin alun perin ajatellut sahata saumat auki pistosahakoneella, mutta kittisauma oli sen verran syvää/paksua, että idean sai unohtaa. Neljä eri kokoista talttaa, iso ruuvimeisseli ja vasara toimivat hyvin! Lähdin halkaisussa liikkeelle alla mainitussa järjestyksessä, mutta tein monta "kierrosta" ennen kuin uskalsin vääntää lapapuoliskot irti toisistaan:

	Yläsauma
	Keulimmainen sauma
	lavan pohja 
	Takasauman halkaisu saattaa olla riskialtista, joten tein kuten ainakin 
	jotkut ammattikorjaajat eli, sahasin toisen lapapuoliskon takaosan halki 
	noin 10 cm lavan takaosasta (Katso kuva).

Kun ylä ja -keulimmaiset saumat on saatu "irvistämään" auki noin 5 - 7 cm nähdään kumpaan lapapuoliskoon akseli on laminoitu kiinni. Kun tämä tiedetään voidaan sahata vastakkainen lapapuolisko irti sen takaosasta. Koska peräsinlavan ohut takaosa voi olla osittain laminoitunut, osittain kitillä kiinni ei sitä välttämättä kannata yrittää halkaista. Tästä syystä tehdään sahaus noin 8 x 10 cm etäisyydelle sen lapapuoliskon takakulmasta, jossa peräsinakseli ei ole kiinni. Käytin sahauksessa "pidikettä", johon saa kiinnitettyä lyhyen rautasahan terän. Lavan takakulman aukaisussa tällä tavalla on se haittapuoli, että kiinnilaminoinnin jälkeen on lavan takaosaan vaikea saada alkuperäistä profiilia takaisin. Loppujen lopuksi halkaisu onnistui kohtuullisen nopeasti ja helposti, kunhan on varovainen.

3. Kosteus ja vanhan polyuretaanivaahdon ja lasikuitukitin poistaminen

Polyuretaanin poisto onnistuu helposti leveällä meisselillä, mutta lasikuitukitin poistaminen onkin jo toinen juttu. Kitin hiominen kulmahiomakoneella saattaa olla nopeampaa, mutta todennäköisesti epäterveellisempää hengityssuoja päälläkin. Kitin sain pois lähinnä kapealla meisselillä, mutta joissain kohdissa pystyi käyttämään ainoastaan hiomapaperia (No. 80), jotta ohut lasikuitulapa ei halkeaisi. Polyuretaanin poiston jälkeen oli helppo poistaa meisseleillä myös akselin tukirautojen yli laminoidut lasikuitumatot, jotta itse akselin saisi irti. ÄLÄ POISTA tukirautojen ja akselin alla olevia KITTEJÄ!!! Peräsinakseli on alunperin linjattu oikeaan kulmaan ja korkeuteen suhteessa peräsinlapaan siten, että akseli ja sen tukiraudat laskettiin märän "lasikuitukittikasojen" päälle. Parempi mutta veistämölle kalliimpi vaihtoehto olisi saattanut olla alustojen tekeminen akselin tukiraudoille laminoimalla, mutta mikäli lasikuitukittialustat näyttävät olevan hyvin kiinni lapapuoliskossa ja muutenkin riittävän ehjiä, on parempi käyttää niitä sellaisenaan. Peräsinakselin linjaus on tietenkin paljon helpompaa valmiille alustoille.

Tukirautojen alustoja (kitti) lukuun ottamatta kaikki ylimääräinen "tavara" on hyvä saada pois, jotta laminaatin kuivuisi mahdollisimman hyvin. Kuivumista kannattaa seurata kosteusmittarin avulla ja odottaa kunnes laminaatti on kuiva, jotta tukiraudat saisi laminoitua hyvin kiinni, kuten myös lapapuoliskot toisiinsa. Mitattaessa peräsimen kosteutta on lähtökohta 100 %, jos/kun polyuretaani on vettynyttä. Tästä lähtökohdasta pitäisi päästä mahdollisimman alas. Oman peräsimeni ulkopinnalla mittasimme Gel Coatin poiston jälkeen Tramex Skipper mittarilla 100 % suhteellista kosteutta ja remontin jälkeen n. 5 %. Akselin tukirautojen yli laminoidut matot on poistettava kokonaan, eli myös tukirautojen välissä ja lapapinnan päälle jäävä paksu kerros. Tämän laminaatin hionta taitaa olla parempi tehdä esim. varovasti kulmahiomakoneella hyvä hengityssuojain päällä. Mitä paksumpi laminaatti, sen kauemmin kuivaamisessa menee. Kolmen kuukauden kuivauksen jälkeen olivat "puhtaat" lapapuoliskot muuten kuivia, mutta näiden tukirautojen yli laminoitujen jäänteiden kohdalla oli vielä reilusti kosteutta. Laikalla pois!

4. Osmoosituotteiden pesu

Lapapuoliskot pidin mahdollisimman märkinä pesemällä niitä makealla vedellä vesijohtopaineella ja juuriharjalla viiden päivän ajan, jotta osmoosituotteet "purkautuisivat" ulos laminaatista. Vesiliukoiset osmoosituotteet saadaan parhaiten laminaatista ulos pitämällä laminaatti koko ajan märkänä/kosteana ehkä noin vajaan viikon ajan tai kunnes näitä suoloja ei enää erity laminaatista.

5. Kuivausvaihe

Laminaatin kunnollinen kuivaus on perusedellytys korjauksen onnistumiselle! Tehtävän laminointityön ja vesisulun (epoksiprimeri) tarttuvuus riippuu paljon pintalaminaatin kuivuudesta. Kuivumisen kesto on suoraan riippuvainen kuivausympäristön ilman lämpötilasta ja kosteudesta, mutta kuivaus talven yli huoneen lämmössä kuivassa ilmassa on todennäköisesti riittävä. Infrapunalämmittimillä voidaan kuulemma nopeuttaa työtä huomattavasti.

TEHDÄKÖ PERÄSIMEN KASAUS ITSE VAI TEETTÄÄKÖ AMMATTILAISELLA.

Olin alun perin ajatellut tekeväni työn itse, mutta muut kiireet laittoivat tilaamaan työn ulkopuolisella. Haastattelin kolmea eri ammattikorjaajaa heidän tavoistaan korjata peräsimiä ja ennen kaikkea ydinaineen valinnoista. Helsingin Selboat herätti eniten luottamusta tähän hommaan.

Mutta alkuperäiseen suunnitelmaan kuului jigikehikon rakentaminen, jolla kasaus toivottavasti onnistuisi omin neuvoin. Tosin myöhemmin "olin ymmärtävinäni", että monesta kohdasta peräsinlapaa tukevaa kehikkoa tarvitaankin välttämättä vain jos käytetään polyuretaania.

Jigi -kehikko

Riittävän tukeva jigi tarvitaan estämään peräsinlavan vääntymistä kun lapapuoliskot laminoidaan toisiinsa kiinni ja täytetään polyuretaanilla, joka turpoaa n. 30 kertaa tuubissa olevaan tilavuuteensa nähden. Lisäksi turpoaminen on niin nopea tapahtuma, että ilman tukea ja riittäviä ylivuotoreikiä lapa voi vääntyä muodottomaksi ja revetä saumoistaan. Eri vaahtotyypeistä epoksivaahto on järkevämpi valinta, koska se turpoaa selvästi vähemmän ja hallitummin. Hyvä jigi on tosin myös tarpeen, jos akseli joudutaan linjaamaan uudestaan peräsinlapaan kiinni.

Olisin tehnyt jigin 2 x 4 lankuista siten, että se tukee peräsinlavan pintoja pituus ja leveyssuunnassa. Leveyssuunnan tukemiseksi ajattelin muotoilla lankuista neljä peräsinlavan muotoista kaarta. Nämä kaaret olisin kiinnittänyt kahteen pituussuuntaiseen lankkuun ("pitkittäisjäykkääjät"), jotka antaisivat lujuuden pituussuunnassa. "Pitkittäisjäykkääjät" alkaisivat peräsinlavan alaosasta ja jatkuisivat akselin yläpäähän asti, jolloin sen avulla saisi myös linjauksen hoidettua. Toinen samanlainen jigipuolikas tarvitaan tukemaan peräsintä vastakkaiselta suunnalta. Molemmat jigipuolikkaat puristettaisiin yhteen pitkien ruuvipuristimien avulla. Vaikea selittää, mutta skissi löytyy paperimuodossa, jos jotakuta kiinnostaa.

YDINAINEEN VALINTA

Peräsinlapahan on ns. sandwich konstruktio, joka vaatii molemmissa pintalevyissä (lapapuoliskot) kiinni olevan ydin/väliaineen (esim. epoksivaahto tai polyuretaani), jotta saavutettaisiin riittävä lujuus. Kiinni oleminen tarkoittaa tässä sitä, että jos käytetään esim. jotain vaahtoa väliaineena niin vaahto kiinnittyy automaattisesti pintalevyihin viimeistään turvotessaan, mutta esim. Divinycell levyt laminoitaisiin kiinni kumpaankin lapapuoliskoon.

Alla muutama vaihtoehto:

Polyuretaani Polyuretaani kaadetaan kiinni laminoituun peräsinlapaan ja annetaan turvota ulos ylivuotoreiästä, jonka on oltava riittävän iso, jotta parhaimmillaan noin 30 kertaiseksi turpoava polyuretaani ei halkaisisi peräsintä. Peräsinlavan tulee kuitenkin olla tuettuna jigiin tai muottiin. Ainakin vanhat polyuretaanit imivät vettä itseensä kuin pesusienet, mutta nykyisille 2 komponentti vaahdoille luvataan esim. venekorjaamo Lindgrenin mukaan erittäin alhainen veden "imevyys". Kaikki ammattikorjaajat eivät kuitenkaan ole valmiita tätä uskomaan. Eli, olisi mielenkiintoista kuulla, jos joku punnitsisi peräsimen korjauksen jälkeen ennen käyttöönottoa ja uudestaan 2-3 vuoden kuluttua ja myöhemminkin.

Balsalevy Jotkut venekorjaamot vannovat Balsan nimeen, ehkä eniten sen lujuuden vuoksi. Balsa levyjä ostetaan valmiina ja muotoillaan peräsimen sisään/muotoon hiomalla. Balsan ongelma on myös veneiden kansissa se, että mikäli sen sisään pääsee vettä, kulkeutuu vesi eteenpäin Balsapalasten välissä, kunnes koko väliaine on märkä. Levyn hyvänä puolena on se, että se ei polyuretaanin tavoin turpoa ja siten vaikuta vahingollisesti lapojen muotoon. Peräsimen kasaaminen on hallittua!

Divinycell levy Divinycell levyjä saa ostaa valmiina eri paksuuksina. Levyt muotoillaan esim. puukkoa ja/tai raspia ja viimeiseksi hiontapaperia käyttäen peräsinlavan profiilin muotoiseksi. Kuten Balsan kohdalla, tämäkään levy ei paisuttele lapaa. Divinycellin vahva puoli on se, että se ei tietääkseni vety.

Hartsi + mikrokuulia Jotkut laatuveneiden valmistajatkin sekoittavat mikrokuulia hartsiin ja kaatavat tämän sekoituksen peräsimeen. Tämä sekoitus ei taida kovinkaan paljoa paisua, joten sen hallinta on helpompaa. Ylivuotoreikä on tietääkseni kuitenkin oltava. Tämän ratkaisun hyvä puoli on se, että tämä soppa ei vety. Mutta voi kysyä kuinka kovan työn takana on tämän sopan poistaminen jos jostain syystä joutuu sen joskus tulevaisuudessa tekemään.

Epoksivaahto Epoksivaahto on vaahdoista käsittääkseni paras vaihtoehto siksi, että se ei ime itseensä vettä, se on materiaalina itsessään lujaa ja se turpoaa vähän ja senkin se tekee hyvin hitaasti.

Jos olisin kasannut peräsimen itse, olisin valinnut joko Divinycel levyn tai epoksivaahdon.

PERÄSIMEN KASAUS

Suunnilleen näin olisin pyrkinyt homman tekemään, jos olisin itse siihen ryhtynyt ja jos olisin käyttänyt Divinycell levyjä:

Akselin kiinni laminointi Aseta akseli tukirautoineen vanhojen lasikuitukittialustojen päälle. Purista akselin kiinni oikeaan linjaan ruuvipuristimilla. OIKEA LINJA ON VÄLTTÄMÄTÖN, JOTTA PERÄSIN KÄÄNTYISI VENEEN POHJAN ALLA JA OLISI MUUTENKIN SUORA. Laminoi hartsilla (isoftaali) ja pulverisidotuilla lasikuitumatoilla akseli kiinni lapapuoliskoon. Lämpötila > 18 C ja matot 300 - 4000 g/m2. Kunnioita ylilaminointiaikoja!

Vuonna 1982 lasikuitukitistä valmistetut tukirautojen alustat saivat jäädä sellaisinaan kiinni lapaan. Muutama kittikasa oli laitettu myös itse akselin alle. Kuvassa näkyy myös lähinnä akselia tukirautojen päällä lyhyet uumapalat (T-palkki). Samaten näkyy lapapuolikkaan sahaus/halkaisu takakulmasta.

Lapapuoliskojen kasaus Kahden Divinycell levyn muotoilu sahalla, raspilla ja karkealla hiomapaperilla molempiin lapapuoliskoihin sopivaksi.
Tarkista, että lapapuoliskot sopivat yhteen molemmat Divinycell levyt sisällä. (Huomioi kolmen lasikuitumaton paksuus)
Lapapuolisko asetetaan toisen jigin päälle ja sisäpuolinen laminaatti puhdistetaan asetoonilla.
Leikkaa lavan muotoinen lasikuitumatto (pulverisidottu) ja sekoita hartsi (Isoftaali).
Laminoi matto lapapuoliskoon ja aseta heti tämän jälkeen Divinycell puolisko märän maton päälle.
Laminoi toinen lasikuitumatto Divinycell levyn päälle, eli "keskelle" kasattavaa peräsintä.
Aseta toinen Divinycell levy ensimmäisen päälle heti niin kauan kun matto on märkä.
Laminoi kolmas lasikuitumatto "koko kasan" päälle.
Puhdista toinen lapapuolisko asetoonilla ja kastele hartsilla ja aseta se koko kasan päälle.
Rukoile, että lapapuoliskojen asumat osuvat yhteen!!!
Aseta yläpuolinen jigi peräsimen päälle ja purista koko kasa yhteen ruuvipuristimilla.
Laminoi lasikuitumattokaistaleilla lavat kiinni toisiinsa.

SELBOAT:N TYÖ-OSUUS

Selboat ehdotti epoksivaahdon käyttämistä väliaineena vedoten sen kykyyn vastustaa veden imeytymistä itseensä ja helppouteen kasausvaiheessa, kuten yllä tuli jo kerrottua.

Ymmärtääkseni kasaus tapahtui suurin piirtein seuraavasti:

Akseli tukirautoineen laminoitiin kiinni ja linjaan vanhojen lasikuitukittialustojen päälle, kuten kuvassa yllä näkyy.
Lapapuoliskojen tilavuudet mitattiin vedellä.
Epoksivaahtoa mitattiin juuri sen verran, että se riittäisi turvottuaan täyttämään koko peräsimen.
Epoksivaahto kaadettiin toiseen lapapuoliskoon turpoamaan.
Toinen lapapuolisko puristettiin alimpaan lapapuoliskoon, jossa siis oli nyt epoksivaahtoa pikku hiljaa turpoamassa.
Epoksivaahdon kuivuttua laminoitiin lapapuoliskot kiinni toisiinsa epoksihartsilla.

PINNAN TASOITUS / PROFIILIN ETSINTÄ

Vähäisiä varoja säästääkseni tein pinnan tasoituksen itse.

Asetin peräsimen työpenkkiin kiinni pystyasentoon akselin pää lattiaa vasten.
Hioin vielä pinnat varovasti kuivahiomapaperilla no. 60.
Puhdistin pinnat huolellisesti asetoonilla.
Maalasin ensimmäisen vesisulkukerroksen 100 % epoksimaalilla, joka oli pitkän vertailun jälkeen Hempelsin High-Protect. Monet asiantuntijat sanovat, että liuoteainepitoista maalia ei saa käyttää osmoottisen laminaatin päälle.
Epätasaisuudet tasoitin kitillä (Hempelsn epoksikitti). Tasoittamiseen käytin pitkää kittauslastaa (n. 50 cm), jolla lavan poikittaissuuntaan vetämällä oli helppo saada kohtuullisen oikea profiili. Lapapuoliskojen symmetrisyyttä voi hakea leikkaamalla pahvista mallikaaria käyttämällä peräsinlavan toista puolta mallina ja sitten vertaamalla sitä peräsinlavan toiseen puoleen samalla korkeudella.
Kitin kuivuttua hioin karkealla vesihiomapaperilla pinnan. Hiomapaperin kiepautin 30 cm pitkän 2 x 2 lankun ympäri. Hionnan jälkeen vaimo sai päivitellä paskasta peräsintä kylppärissämme, jossa pesin hiomapölyt pois.
Seuraavat viisi maalauskertaa epoksimaalilla maalivalmistajan ohjeita mahdollisimman tarkasti noudattaen.
Ennen myrkkymaalia kaiversin terävällä veitsellä uran peräsinakselin ympärille akselin ja peräsinlavan saumassa. Uran täytin Sikaflex:llä no. 291. Tässä kannattaa olla joustava liitos, jotta vesi ei tunkeutuisi peräsimen sisälle peräsimen taipuessa kuorman alla. Sikaflex ei tartu kunnolla myrkkymaalin päälle, tai ainakin myrkkymaali liukenee ajan myötä sen alta pois.
Lopuksi myrkkymaali ja siinäpä se!

Suurin kustannuserä tässä oli tietenkin ammattikorjaamon peräsimen kasaus, joka oli muistaakseni reilu 1500 Euroa. Muut tarvikkeet söivät noin 50 Euroa. Omille työtunneille purjehtijan ei tietenkään kannata hintaa laskea.